
Sain näin syksyn jo edettyä luettua toisen kesäkirjani, Daphne du Maurierin 'Rebekka'n (Rebecca).
Hiljainen ja ujo nuori nainen Caroline, lähtee lähes vastentahtoisesti pitämään seuraa työnantaja rouvalleen Monte Carloon, Monakoon. Hänellä ei ollut aavistustakaan että hotellin seurapiireissä kiemurtelevan vanhan rouvan leskiherra de Winterille naittamana hän asettuisi lyhyen häämatkan jälkeen asumaan tämän suvun kartanoon Manderleyhyn.
Manderleyn kartano puutarhoineen on kuin täydellisyyden vertauskuva läheisen kylän asukkaille. Kartanon rouvan traaginen kuolema on kuitenkin jättänyt idyyliin varjonsa ja tilalla vierailevat muistelevat mielellään Rebekan järjestämiä kutsuja.
Carolinen on suuri työ kasvaa naimattomasta toimistoapulaisesta maineikkaan kartanon rouvaksi. Varsinkin hänen on vakuutettava alaisensa taloudenhoitaja mrs Danvers, joka seuraa tämän askelia lasittuneella katseellaan. Nuoren ja kokemattoman tulokkaan heikko itsetunto on kaukana Rebekan täydellisyydestä. Tuossa suuressa persoonien välisen eron aiheuttamassa alemmuuden tunnonossaan hän saa lopulta selville totuuden kuvitellun täydellisyyden takaa.
Daphne du Maurier kirjoittama kirja 'Rebekka' oli aikansa bestseller 30-luvun lopulla. Kirja teki erityisen vaikutuksen Alfred Hitchcockiin, että tästä tuli ensimmäisen elokuvasovituksen ohjaaja. Vuoden 1940 elokuva voitti parhaan elokuvan Oscarin ja oli Hitchcockin ensimmäinen Yhdysvalloissa kuvaama elokuva. Hitchcock ohjasi valkokankaalle myös kaksi muuta kirjailijan kirjoihin pohjautuvaa elokuvaa, kuten Linnut (The Birds, 1953) ja Jamaica Inn (jo vuosi ennen Rebakkaa).
Daphne avioitui kenraaliluutnanti Sir Frederick Browning kanssa ja saivat kolme lasta. Kerrotaan hänellä olleen myös salainen naissuhde näyttelijä Gertrude Lawrenceen ja ihastus Ellen Doubledayhin oli myös tiedossa.

1907 - 1989
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti