Rakkautta ja Anarkiaa 2010

18.09.

Ensimmäinen näytökseni Kinopalatsissa lauantaina klo 12:15 oli tanskalainen kansainvälisesti palkittu 'Brotherhood' (2009). Kuvaus kahden uusnatsimiehen 'veljellisestä' rakkaudesta, joka jäi kuitenkin varsin ontoksi. Sen sijaan että oltaisiin yritetty shokeerata heteromiehiä veljellisen rakkauden lihallisilla puolilla olisi kaivannut sen sijasta jotain platonisempaa ulottuvuutta.

Silence of Innocence
Heti sen jälkeen viereiseen saliin katsomaan taiteilijadokumenttia itävaltalaistaiteilija Gotfreid Helnweinistä. Artisti on tullut tunnetuksi ehkä parhaiten tekemistään levynkansista Scorpionsille, Rammsteinille ja Marilyn Mansonille (noista viimeisimmän kautta hän on tullut jopa alun perin tutuksi). Taiteilijan työskentelyä seurasi mielellään, mutta vaikuttavien töiden syntymisestä ei näytetty kuin vain viimesitelyä.
(linkin takana lisää infoa ja ajankohtaista taiteilijasta + laajaa portfoliota tuotannosta, monilla kielillä)
http://www.helnwein.com/

Burlesque UndressedIlemmalla istutimme itsemme kino Andorran penkkiin burleskidokkaria katsellen. Primadonnien esitykset olivat hauskoja, mutta lievän glitteryliannostuksen riski oli olemassa. Häiritsevintä oli dokkarin viihteellinen toteutus.

19.09.
Sunnuntai-iltana vielä homozombipornoleffa 'L.A. Zombieta' ennen paluuta Lahteen. Aika perus kuiva pornoleffa asianmukaisella käsikirjoituksella - mitä muuta ne voisivat ollakaan? :D
Yleisössä tuntui olevan heteromiehiäkin jopa huomattavasti (?..?).

25.9.
Lauantai-illan elokuva 'Kaboom' oli selkeästi miellyttävin filmi festivaaleilla näkemistäni. Komediallinen kuka-pani-ketä-häsellys ilman uuvuttavia tekotaiteellisia kohtauksia.

26.9.
Sunnuntai päivällä enää suomalainen dokumenttielokuva Helsingin 80-luvun nuoresta undergroundklubielämästä. Alakulttuurein yöelämässä liikkui niin punkkareita, uusromantikkoja, futuristeja kuin mustahuuliakin. Innoitusta Helsinkiin etsittiinn mm. Lontoon Sohon klubeilta.
Sinällään hyvät lähtökohdat oli dokumentilla, David Bowien innoittaman sukupolven tempaukset kiinnostivat, mutta toteutuksessa oli paljon taiteilijaohjaaja Pete Europan omaa julistuksellista materiaalia, joka vei vain kauemmaksi itse aiheesta.