Great Gatsby - Kultahattu (1925, F. Scott Fitzgerald)

”Vaeltavan kissan varjokuva liukui kuunvalossa, ja kun käänsin pääni seuratakseni sitä huomasin, etten ollut yksin – parinkymmenen metrin päässä eräs hahmo oli sukeltanut esiin naapuritalon varjosta ja seisoi kädet housuntaskussa katsellen tähtien hopeista kimmellystä. Jokin hänen verkaisissa liikkeissään ja jalkojen varmassa asennossa ruohokentällä pani minut otaksumaan, että hän oli herra Gatsby itse, joka oli tullut ottamaan selvää, mikä osa meidän paikallisesta taivaastamme kuului hänelle”

Great Gatsby:n – Kultahatun tapahtumat sijoittuvat 20-luvun Yhdysvaltain Itä-rannikolle, New Yorkin ja Long Islandin välille, jonne pörssimeklari Nick Carraway on muuttanut Keskilännestä. Varaton Carraway seuraa tarkkailijana rikkaiden naapureidensa elämää erityisesti miljonäärinaapurinsa Jay Gatsbyn - jopa vastentahtoisuuteen asti. 

East Egg ja West Egg ovat kuvitteellisia lahden erottamia paikkoja Long Islandilla, mutta joiden tosielämän vastineet ovat Great Neck (West Egg) ja Manhasset Neck (East egg), joista kirjailija itse asui Great Neckillä.

Kirjan hahmot Nick ja hänen naapurinsa Gatsby asuvat West Eggillä, jota kansoittavat uusrikkaat (”new money”) kun taas East Eggin asukkaat ovat varallisuutensa perineitä (”old money”) joihin kuuluu mm. Carrawayn serkku Daisy ja hänen rikas miehensä Tom.

Nick Carraway on kirjan minä-kertoja, joka on osallinen tapahtumiin, joita hän joutuu usein jopa vastentahtoisestikin seuraamaan sivusta. Muut henkilöhahmot – erityisesti Gatsby tuntuvat vain ’astuvan hänen päälleen’ tai olla piittaamatta laisinkaan – mikä takaa hänelle ja lukijalle mitä parhaimmat paikat seurata tapahtumia.

Jay Gatsby on Nickin varakas naapuri joka usein järjestää suuria juhlia hulppeassa kartanossaan. Monet, jopa juhliin kutsutut vieraat arvuuttelevat hänen varallisuuden alkuperää – oliko hän Saksalainen prinssi? Trokaako hän viinaa? Gatsby haluaa lämmittää uudelleen romanssinsa samoilla seuduilla asuvan nuoruuden rakkaan, jo tosin avioituneen Daisyn kanssa. He tutustuivat ennen ensimmäistä maailman sotaa, kunnes Jay läksi sotilaana Eurooppaan ja tällä välin Daisy nai varakkaan Tomin.

Daisy Buchanan on Nickin serkku joka asuu miehensä Tomin ja tyttärensä Pammyn kanssa East Eggillä. Rahan ja vaurauden tuomasta turvallisuuden tunteesta ja suuresta paljastumisenvaarasta huolimatta hän on valmis heittäytymään jälleen suhteeseen nuoruuden rakkaansa Jayn kanssa. Todellisuudessa Daisy vaikuttaa vain saavan jonkinlaista outoa tyydytystä laittamalla kaksi miestä kilpailemaan itsestään.

Tom Buchanan on Daisyn aviomies ja Nickin opiskelijakaveri Yalesta. Vaikka Tom onkin valmis taistelemaan Jayn kanssa vaimostaan, on hänellä salainen suhde alempiluokkaiseen autokorjaamon pomon vaimoon.

Jordan Baker on ammattigolfaaja ja Daisyn ja Nickin yhteinen ystävä, jonka kanssa Nick haaveilee romanssista mutta jolle tuskin koittaa tilaisuutta Jayn, Daisyn ja Tomin kolmiodraaman selvittämisessä.

Myrtle Wilson on George B. Wilsonin vaimo ja Tom Buchananin salarakas. Hän asuu autokorjaamoyrittäjä miehensä kanssa Queensissa,

”tuhkalaaksossa” harmaalla teollisuusalueella junaradan varressa. Kirja päättyy Daisyn ja Gatsbyn ajettua autolla hänen ylitse palattuaan New

Näkökulma : Ajankuva

Romaanissa eletään Ensimmäisen Maailman Sodan jälkeistä nousuhuumaa 20-luvun Pohjois-Amerikassa. Vaurastumista tuottivat mm. liukuhihnaistuva ja monipuolistuva teollisuus (kuten autoteollisuus). Vaurastuminen oli myös omiaan luomaan riehakkaasta elämästä nauttivan ”menetetyn sukupolven” – sukupolvi joka varttui ensimmäisen maailman sodan aikana, ”eikä ehtinyt karaistua sodassa”.

Nousukauden huuma näkyy kirja kepeässä, lähes viihteellisessä kirjoitustyylissä ja tapahtumien impulsiivisuudessa.

Juhlimista kuitenkin hillitsi koko vuosikymmenen voimassa ollut kieltolaki, jota rikottiin laajasti ja oli vaikea valvoa. Alkoholin kieltävä laki loi myös tuottoisan pimeän alkoholin tislaus ja salakuljetus bisneksen. Tom epäilee Gatsbyn äkkirikastuneen viinatrokarina, mutta kirja ei selvennä sitä todeksi. Ehkä kirjailija piti sen paljastamista liian arkaluontoisena, monet paikat ja henkilötkin kun löysivät esikuvansa oikeasta elämästä ja ajasta.

Myös tuona aikana tapahtunut muuttoliikehdintä lännestä itään ja etelästä pohjoiseen näkyy kirjan keskeisten hahmojen taustoissa. Nick, Gatsby, Daisy ja Tom tulevat Keski-Lännestä. Vaurastuminen siirsi ihmisiä myös ylös yhteiskuntaluokissa, luoden vaurautensa itse luoneet uusrikkaat, mikä näkyy Gatsbyn tiessä onnenonkijasta miljonääriksi.

Arvio: Kirjassa käytetty kieli on täynnä ovelia ilmaisuja ja vertauksia. Tapahtumia ei kuvailla lukijalle liian yksityiskohtaisesti ja varoo ottamasta kantaa henkilöihin, mikä antaa sijaa lukijan omille tuntemuksille. Tarinan juoni ja varsinkin loppu ovat melko yllättäviä. 

Rebecca (Daphne du Maurier, 1938)

Sain näin syksyn jo edettyä luettua toisen kesäkirjani, Daphne du Maurierin 'Rebekka'n (Rebecca).

Hiljainen ja ujo nuori nainen Caroline, lähtee lähes vastentahtoisesti pitämään seuraa työnantaja rouvalleen Monte Carloon, Monakoon. Hänellä ei ollut aavistustakaan että hotellin seurapiireissä kiemurtelevan vanhan rouvan leskiherra de Winterille naittamana hän asettuisi lyhyen häämatkan jälkeen asumaan tämän suvun kartanoon Manderleyhyn.

Manderleyn kartano puutarhoineen on kuin täydellisyyden vertauskuva läheisen kylän asukkaille. Kartanon rouvan traaginen kuolema on kuitenkin jättänyt idyyliin varjonsa ja tilalla vierailevat muistelevat mielellään Rebekan järjestämiä kutsuja.

Carolinen on suuri työ kasvaa naimattomasta toimistoapulaisesta maineikkaan kartanon rouvaksi. Varsinkin hänen on vakuutettava alaisensa taloudenhoitaja mrs Danvers, joka seuraa tämän askelia lasittuneella katseellaan. Nuoren ja kokemattoman tulokkaan heikko itsetunto on kaukana Rebekan täydellisyydestä. Tuossa suuressa persoonien välisen eron aiheuttamassa alemmuuden tunnonossaan hän saa lopulta selville totuuden kuvitellun täydellisyyden takaa.

Daphne du Maurier kirjoittama kirja 'Rebekka' oli aikansa bestseller 30-luvun lopulla. Kirja teki erityisen vaikutuksen Alfred Hitchcockiin, että tästä tuli ensimmäisen elokuvasovituksen ohjaaja. Vuoden 1940 elokuva voitti parhaan elokuvan Oscarin ja oli Hitchcockin ensimmäinen Yhdysvalloissa kuvaama elokuva. Hitchcock ohjasi valkokankaalle myös kaksi muuta kirjailijan kirjoihin pohjautuvaa elokuvaa, kuten Linnut (The Birds, 1953) ja Jamaica Inn (jo vuosi ennen Rebakkaa).

Daphne avioitui kenraaliluutnanti Sir Frederick Browning kanssa ja saivat kolme lasta. Kerrotaan hänellä olleen myös salainen naissuhde näyttelijä Gertrude Lawrenceen ja ihastus Ellen Doubledayhin oli myös tiedossa.

1907 - 1989

Christopher Isherwood: Cabaret - Jäähyväiset Berliinille

Omaelämänkerrallinen teos kertoo kirjailijan lämpimästi muistelemista Berliinin vuosista 1930-luvulla. Se on tutkielma kaupungista tuon ajan ainutlaatuisena ilmiönä, joka kukistui Hitlerin nuostua valtaan. Teos ei ole Cabaret-yläotsikosta huolimatta se sama Bob Fossen näytelmämusikaalista ohjaama Oscarpalkittu saman niminen elokuva vuodelta 1972. Itse kabareessa käydään vain ohimennen, mutta se on ainakin nimenä omintakeinen vertauskuva Berliinille; kuin viettelevän, yliampuva ja kaksijakoinen öinen varietee-esitys.

Kirjailija asuu milloin missäkin; täyshoitolassa fraulein Schöderillä kuin ystävänsä perheen kanssa saman katon alla ja opettaa yksityisesti englantia saksalaisille oppilailleen. Aina hän ei ole itse kaupungissa, mutta palaa sinne aina kuin kotiinsa, niin kotimatkaltaan engalannista, kuin Itä-Meren rantojen huviretkeltä Pohjois-Saksasta. Ensimmäisten vuosien aikana hän tutustuu ja viettää aikaa myöskin Englannista lähteneen kabareetanssija Sally Bowlesin kanssa.

Minäkertoja tarkkailijan ja sivustaseuraajan osassa kuvaillee kirjan kaupunkiympäristöä ja ihmisiä yksityiskohtaisen kriittisesti, mutta ei halveksuen.
Loppujen lopuksi Isherwood jättää kaupungin hymyillen kauniina päivänä, vaikka hän tiesi jo hyvinkin mitä tuon kaupungin 'sielulle' tulisi käymän. Mutta eihän suurin osa kaupunkilaisista suhtautunut uhoaviin ja maan kohtaloksi koituneihin 'ruskeapaitoihin' kuin pelolla tai vähättelevällä huvittuneisuudella.
Ehkä väliinpitämättömyyden kuuluukin kauhistuttaa ja sen vaikutelman luominen jää täysin yksin itse lukijalle.

Les Misérables - Kirja / elokuva (1998)

Sain viimeinkin luettua talvilomalla, jo viime keväänä aloittamani lähes tuhatsivuisen Victor Hugon opuksen 'Kurjat'- 'Les Misérables'. 1800-luvun romaani ei ole mitään helpointa luettavaa, totutusta elokuvakäsikirjoitusta lähenevästä nykykirjallisuudesta ollaan kaukana.
Lisäksi katsoin Bille Augustin elokuvaversion vuodelta 1998, mukana mm. Uma Thurman ja Liam Neeson. En liiemmin pitänyt Neesonista Jean Valjeanina, mutta Uma Fantinen roolissa oli kuin oikea valinta. Elokuvan käsikirjoitus perustuu toki Victor Hugon tekstiin, mutta ranskalaisen romantiikan ajan kirjailijan proosa ei ole toteutunut täydellisesti.
Esimerkiksi kirjan inhorealistisesti kuvailtu kohta jossa Valjean kantaa verisesti haavoittunutta Mariusta Pariisin saastaisessa ja rapistuneessa viemärissä, kääntyy elokuvan kohtaukseksi jossa kantomatka taittuu melko vaivattomasti, Marius verestä puhtaana ja viemäriverkosto moitteetomassa kunnossa. Erityisesti tuo Pariisin löyhkäävä katakombimainen viemäriverkosto, miten se on kuvailtu lukialle historiaa ja kuriositeetteja myöten tuntuu yhdeltä Kurjien tärkeimmästä elementeistä. Muita tärkeitä elementtäjä kirjassa oli myös tuo Ranskan kansan alituinen köyhyys ja kurjuus, vallankumoukset ja hävitty Waterloon taistelu.

"onneksi" elokuva oli huonompi kuin kirja, joten kannatti lukea. Lukeminen kannattaa aina niin kuin sanotaan, vaikka usein elokuvasovituksia tehdäänkin.