Lopetettuaan työt Guccilla 2004 muotisuunnittelija Tom Ford perusti nimeään kantavan vaatemerkin, mutta myös osti filmausoikeudet Christopher Isherwoodin 'A Single Man'(1964)- romaaniin, jonka kuvaamiseen päästiin vasta neljä vuotta myöhemmin, muotisuunnittelijan omilla rahoilla. Ennen muotisuunnittelua, sisustusarkkitehtuuria opiskelleele Fordille elokuvaohjauskaan ei ole poisluettua.
Elokuvasovituksen saannut romaani on tavallaan omaelämänkerrallinen, päähenkilön Georgen tavoin Briteistä Kalifornian auringon alle muuttaneelle Isherwoodille.
Professori George Falconer (Colin Firth) on herännyt pitkään toistuviin painajaisiin, sen jälkeen kun hän menettänyt pitkäaikaisen elämänkumppaninsa auto-onnettumuudessa kuukausi sitten. Hänestä tuntuu ettei hän voisi päästä tästä ylitse. Tämä saisi olla viimeinen päivä. Päivä alkaa tarkoilla rutiineilla, vaikkakin hän vajoaa ajoittaan ajatuksiinsa. Päähenkilön hämmennys vain kasvaa kun hän tekee vaellusta kodin ulkopuolisessa sosiaalisessa maailmassa. Kukaan ei tiedä, eikä välitä hänen kätketyistä apeista ja itsetuhoisista ajatuksistaan. Ei edes entinen rakastajatar ja nykyinen hyvä ystävä (Julianne Moore) tiedä hänen ajatusten todellisia syvyyksiä. Vain nuori opiskelijapoika (Nicholas Hoult) ei anna professorin eristyneisyyden estää hännen uteliaisuuttaan tutustua tähän. Mutta pian ilta hämärtyisi ja hän sulkeutuisi taas omakotitaloonsa.
Juuri tuo eteneminen ihmisten ilmoille, aina naapurustosta kampus-alueelle ja sen mukana lisääntyvä hämmennys kasvattavat elokuvan ilmaisullisuutta ja tekevät siitä myötäelämisen arvoisen. Jopa elokuvan kontrastit vaihtuvat tunnetilojen mukaan. Yksityiskohtia hivelevä ihmissilmän havaintoja lähenevä kuvaus tekevät elokuvasta todella elämän makuisen. Ajankuvan mukaiset 1960-lukulaiset lavasteet ja puvustus olivat vaikuttavia, niiden takana tv-sarja 'Mad Men'inkin miljööstä vastannut tiimi.
En itse kovin pitänyt Firthin suorituksesta, mutta Julianne Moore ja Nicholas Hoult olivat sitäkin loistavia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti