Disneyn ensimmäinen adaptio Lewis Carrolin niin lasten kuin aikuisten rakastamasta sadusta osoittautui flopiksi 1950-luvulla. Maineikkaista satuanimaatioistaan tunnettu studio ja nuolemaan näppejään pitkäksi aikaa, kunnes fantasia leffojen ja uuden visuaalisentekniikan 2000-luvulla alkoi arvailut uudesta ja mahtavasta filmatisoinnista. Lopulta Disney sai paikattua floppipiirosanimaation tällä Tim Burtonin lipputuloennätyksiä rikkoneella 3D versiolla.
Lewis Carrolin alkuperäinen tarina on laitettu aivan uusiksi. Mainittakoon että juoni perustuu 'Alice's Adventure in The Wonderland'in lisäksi jatkokertomukseen 'Trough the Looking Glass and What Alice Found There'. Unissaan Alice käy joka yö ihmemaassa, joten kun hän tällä kertaa oikeasti tippuu kanin koloon, ei olekaan mitään ihmeteltävää, putoaminen kolon syöveriin käy kovin nopeasti ja eikä riitä aikaakaan edes ihmettelemiseen, kun tyttö löytää oitis etsimättä pienen oven ja käy rutiinin omaisesti läpi muodon muutokset 'juo minut'-juoman ja 'syö minut'-leivoksen juotuaan ja syötyään. Lopulta oven avattuaan edessä ovat tutut hahmot yhteen kokoontuneena, eikä heihin täten tarvitse erikseen tutustua. Kirjailijan absurdeille mutta pohjimmiltaa loogisille ajatusleikeille ei anneta paljoa kunniaa.
Parhain 3D-tekniikakaan ei pelasta kehnoa juonen kulkua, mutta sen sijaan henkilöhahmot, kuten Irvikissa, Matt Lucasin Tweedle Dum & Dee, Helena Bonhamin ilkeä Herttakuningatar ja Anne Hathawayn hurmaava Valkoinen Kuningatar olivat karikatyyrimäisen loistavia, mutta Johnny Deppin Hullu Hatuntekijä oli pettymys, hahmo oli kuin Jack Sparrown tapainen hipsteri jota Deppin on tapana toistuvasti näytellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti