Tarina alkaa kuin klassinen Freudilainen trippi läpi päähenkilö Steven Jay Russellin (Jim Carrey) elämän, alkaen lapsuudesta jolloin perheen ainoa adoptiolapsi päättää olla sijaisperheensä kultapoika ja lopulta naapurustonsa sunnuntaikirkossa käyvä mallikansalainen ja kahden lapsen isä. Pyrkimys täydelliseen elämään peittoaa kuitenkin hänen salassa pitämät homoseksuaaliset halunsa, lopulta tähän kyllästyneenä Russel päättää aloittaa uuden vapaamman elämän, omaksuen siinä lomassa taipumuksen rikolliseen toimintaan huijauksillaan. Jäätyään ensimmäistä kertaa kiinni ja joutuen Texasilaiseen vankilaan, hän rakastuu Phillip Morrisiin (Ewan McGregor) ja on valmis pakenemaan hänen puolestaan, niin kuin hän myös tekeekin - ja vielä monta kertaa ensimmäisen jälkeen.
Keinot joilla hän on huijannut itsensä vapaaksi 14 kertaa, joihin lukeutuen mm. AIDSin feikkaaminen kertovat jotain omaa kieltään hänen riskejä karttamattomasta älyttömyydestä ja älykkyydestä. Steve Russelin lukuisat paot vankilasta tuntuvat ehkä uskottavimmilta Jim Carreyn tähdittämässä yliampuvasa komediassa, mutta huikea tarina pohjautuu USA:n historian uskomattomimpaan vankilapakojen sarjaan.
Kerrottakoon jopa että kaikki paot ajoittuivat perjantaille 13. päivä ja että lopulta Russell sai ennätyksellisen 144:n vuoden elinkautisen.
Ewan McGregorin esittämä Phillip Morrisin hahmo on tosi imelä ja ylinäytelty - onkohan hänenkin näyttelijän uransa taittumassa alaspäin?
Steven Jay Russelin haastattelu Guardianissa:
http://www.guardian.co.uk/film/2009/sep/06/steven-russell-elizabeth-day-jim-carrey
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti