tiistai 28. syyskuuta 2010

Rebecca (Daphne du Maurier, 1938)


Sain näin syksyn jo edettyä luettua toisen kesäkirjani, Daphne du Maurierin 'Rebekka'n (Rebecca).

Hiljainen ja ujo nuori nainen Caroline, lähtee lähes vastentahtoisesti pitämään seuraa työnantaja rouvalleen Monte Carloon, Monakoon. Hänellä ei ollut aavistustakaan että hotellin seurapiireissä kiemurtelevan vanhan rouvan leskiherra de Winterille naittamana hän asettuisi lyhyen häämatkan jälkeen asumaan tämän suvun kartanoon Manderleyhyn.

Manderleyn kartano puutarhoineen on kuin täydellisyyden vertauskuva läheisen kylän asukkaille. Kartanon rouvan traaginen kuolema on kuitenkin jättänyt idyyliin varjonsa ja tilalla vierailevat muistelevat mielellään Rebekan järjestämiä kutsuja.

Carolinen on suuri työ kasvaa naimattomasta toimistoapulaisesta maineikkaan kartanon rouvaksi. Varsinkin hänen on vakuutettava alaisensa taloudenhoitaja mrs Danvers, joka seuraa tämän askelia lasittuneella katseellaan. Nuoren ja kokemattoman tulokkaan heikko itsetunto on kaukana Rebekan täydellisyydestä. Tuossa suuressa persoonien välisen eron aiheuttamassa alemmuuden tunnonossaan hän saa lopulta selville totuuden kuvitellun täydellisyyden takaa.

Daphne du Maurier kirjoittama kirja 'Rebekka' oli aikansa bestseller 30-luvun lopulla. Kirja teki erityisen vaikutuksen Alfred Hitchcockiin, että tästä tuli ensimmäisen elokuvasovituksen ohjaaja. Vuoden 1940 elokuva voitti parhaan elokuvan Oscarin ja oli Hitchcockin ensimmäinen Yhdysvalloissa kuvaama elokuva. Hitchcock ohjasi valkokankaalle myös kaksi muuta kirjailijan kirjoihin pohjautuvaa elokuvaa, kuten Linnut (The Birds, 1953) ja Jamaica Inn (jo vuosi ennen Rebakkaa).

Daphne avioitui kenraaliluutnanti Sir Frederick Browning kanssa ja saivat kolme lasta. Kerrotaan hänellä olleen myös salainen naissuhde näyttelijä Gertrude Lawrenceen ja ihastus Ellen Doubledayhin oli myös tiedossa.

1907 - 1989

sunnuntai 26. syyskuuta 2010

Rakkautta ja Anarkiaa 2010


18.09.

Ensimmäinen näytökseni Kinopalatsissa lauantaina klo 12:15 oli tanskalainen kansainvälisesti palkittu 'Brotherhood' (2009). Kuvaus kahden uusnatsimiehen 'veljellisestä' rakkaudesta, joka jäi kuitenkin varsin ontoksi. Sen sijaan että oltaisiin yritetty shokeerata heteromiehiä veljellisen rakkauden lihallisilla puolilla olisi kaivannut sen sijasta jotain platonisempaa ulottuvuutta.

Silence of Innocence
Heti sen jälkeen viereiseen saliin katsomaan taiteilijadokumenttia itävaltalaistaiteilija Gotfreid Helnweinistä. Artisti on tullut tunnetuksi ehkä parhaiten tekemistään levynkansista Scorpionsille, Rammsteinille ja Marilyn Mansonille (noista viimeisimmän kautta hän on tullut jopa alun perin tutuksi). Taiteilijan työskentelyä seurasi mielellään, mutta vaikuttavien töiden syntymisestä ei näytetty kuin vain viimesitelyä.
(linkin takana lisää infoa ja ajankohtaista taiteilijasta + laajaa portfoliota tuotannosta, monilla kielillä)
http://www.helnwein.com/

Burlesque UndressedIlemmalla istutimme itsemme kino Andorran penkkiin burleskidokkaria katsellen. Primadonnien esitykset olivat hauskoja, mutta lievän glitteryliannostuksen riski oli olemassa. Häiritsevintä oli dokkarin viihteellinen toteutus.

19.09.
Sunnuntai-iltana vielä homozombipornoleffa 'L.A. Zombieta' ennen paluuta Lahteen. Aika perus kuiva pornoleffa asianmukaisella käsikirjoituksella - mitä muuta ne voisivat ollakaan? :D
Yleisössä tuntui olevan heteromiehiäkin jopa huomattavasti (?..?).

25.9.
Lauantai-illan elokuva 'Kaboom' oli selkeästi miellyttävin filmi festivaaleilla näkemistäni. Komediallinen kuka-pani-ketä-häsellys ilman uuvuttavia tekotaiteellisia kohtauksia.

26.9.
Sunnuntai päivällä enää suomalainen dokumenttielokuva Helsingin 80-luvun nuoresta undergroundklubielämästä. Alakulttuurein yöelämässä liikkui niin punkkareita, uusromantikkoja, futuristeja kuin mustahuuliakin. Innoitusta Helsinkiin etsittiinn mm. Lontoon Sohon klubeilta.
Sinällään hyvät lähtökohdat oli dokumentilla, David Bowien innoittaman sukupolven tempaukset kiinnostivat, mutta toteutuksessa oli paljon taiteilijaohjaaja Pete Europan omaa julistuksellista materiaalia, joka vei vain kauemmaksi itse aiheesta.