sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

The Unbroken (2014)


The unbroken was unexceptionally good movie from a Hollywood actress Angelina Jolie, despites she had professionals such as Coen brothers beside her. Unexceptional was also British-Irish Jack O’connells choice for a role of American Italian Louis Zampherini, although he could prove he can play bigger main roles. Also Miyavis performance as Japanese corporal Watanabe was  elegant in a brutal way.
Though it sure owed much for WWII classics such as ‘Merry Christmas, Mr. Lawrence’, the film succeed to be worth of it’s length. Visualization of an era was also impressive.

tiistai 17. syyskuuta 2013

My Life With Liberace : Behind The Candelabra (2013)

Showpianisti Liberace esitteli aikanaan mielellään pitkälaahuksista minkkiturkkiaan ja kimaltelevaa Rolls-Roycea, mutta aivan kaikki hänen elämässään ei kestänyt estradien parrasvaloja. Flamboyantista tyylistään tunnettu vikkeläsormi varjeli yksityiselämäänsä ja imagoaan ryhtymällä oikeustoimiin jokaista hänen homoseksuaalisuudestaan vihjailevasta lehtijutusta. Lopulta totuus kynttelikön takaa paljastui tämän kuoltuaan AIDSiin ja ex-rakastaja Scott Thorsonin paljastuskirjaan My Life With Liberace, josta Steven Soderberg on tehnyt elokuvasovituksen jonka pääosissa Michael Douglas ja Matt Damon.

Nuori eläintenhoitaja Scott Thorson (Matt Damon) tutustuu uuden tuottajaystävänsä kautta Las Vegasissa yhden miehen showtaan pyörittävään virtuoosipianisti Liberaceen (Michael Douglas). Hän pääsee takahuoneesta myös tämän hulppeaan kitschin täytteiseen lukaaliin jossa he tekevät lähempää tuttavuutta. Pian hän saa paikan tämän "oikeanakätenä", tosiasiallisesti rakastajana. Toy boyn ja sugar daddyn suhde saa mitä erikoisempia piirteitä itsekeskeisen estraditaiteilijan suostuteltua vasta alle 20-vuotiaan nuorukaisensa leikkaamaan kasvonsa näyttääkseen Liberacelta itseltään. Kaikista jopa identiteettiin menevistä uhrauksista huolimatta Thorson saa epäkiitollisen ulosheiton diivan elämästä.

Aiemmin mm. Oceans Eleven -elokuvia ohjannut Steven Soderberg on tarttunut varsin rohkeaan aiheeseen. Rohkean näyttelijän työn ovat tehneet myös päärooleissa nähtävät lähinnä toimintarooleistaan tunnetut Michael Douglas ja Matt Damon. Monia Liberacea tuntemattomia katsojia kiinnosti ehkä eniten miten nämä kaksi toimintasankaria taipuu homodraamaan. Douglasin karismaattisesti tulkitsema Liberace on jopa Liberacempi kuin esikuvansa itse, jopa irvokkaaseen karikatyyrimäisyyteen asti. Yleisön kanssa flirttailevasta showmiehestä paljastuu häikäilemättömän narsistisia ja hedonistisia piirteitä. Kokenut monipuolinen tulkitsija Matt Damon onnistuu taantumaan ujoksi miehuuttaan etsiväksi Scott Thorsoniksi.

Show pianist Liberace showed his long mink coat and glittering Rolls-Royce with pleasure at the time but not all in his life didn't fit front of the spotlights. Mr. Showmanship known for his flamboyant style protected his private life and image by setting up lawsuits against every suggests about his homosexuality. In the end the truth behind the candelabra revealed after he died in AIDS and ex-lover Scott Thorson's exposing book Behind The Candelabra: My Life With Liberace which over Steven Soderberg made a film adaption including Michael Douglas and Matt Damon in main roles.

Young animal attendant Scott Thorson (Matt Damon) gets to know with producer who introduces him to the show pianist Liberace who gives routinely performances in Las Vegas. From the backstage he gets invited to artist's wealthy full kitschy estate and make closer explore with each other.  Soon he gets place as his "right hand", actual lover. Toy boy & sugar daddy relationship gets peculiar features as egocentric artist urges young man just nearing his twenties to operate his face to look like Liberace himself. In spite of all sacrifices dealing with even identity Thorson gets ungratefully thrown away from the diva's life. 

Previously from Ocean's Eleven films known director Steven Soderberg has taken bold subject for the film. Actors Michael Douglas and Matt Damon mostly known for their action roles have also made a brave role work. Perhaps the most of the audience were just to see how two action heroes turn into gay lovers. Douglas's charismatic adaptation of Liberace is even more Liberace than Liberace himself, even to grotesque caricature. Flirtatious showman reveals his arrogant, narcissistic and hedonistic features. Experienced miscellaneous  interpreter Matt Damon manage to regress into young and shy Scott Thorson.

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Great Gatsby (2013)


Pörssimeklari Nick Carraway on muuttanut Keski-Lännestä Long-Islandille New Yorkin liepeille saadakseen osansa Wall Steetin taloudellisesta noususta kultaisella 20-luvulla. Hän asuu muiden nousukkaiden ihmisten tavoin Long Islandin West Eggillä jossa "Uusi raha" - vaurautensa itse ansainnut osa  asuu. Hänen vieressään hulpeassa naapureistaan erottuvassa normandialaispalalatsissa asuu salaperäinen suureellisia juhlia järjestävä Jay Gatsby. Pian myös itse Carraway saa kutsun tuntemattoman naapurinsa juhliin jonka sosialiittikutsuvieraatkaan eivät tunnu tuntevan juhlien isäntää. Hänen juhlaväkeensä pitämä etäisyys herättää suurta mielenkiintoa ja uteliaisuutta synnyttäen meheviä juoruja miljonäärin taustasta ja vaurauden alkuperästä. Palvelusväen siivotessa viimeöisten juhlien jälkiä hänet saattaa tavata hamuilevan katseellaan horisontista siintävää vihreää sumuvaloa. Siellä mistä valo kajastaa on se joka kaiken materian keskellä häneltä puuttuu - kadotettu nuoruuden rakkaus Daisy joka elää jo avioelämää vastarannan kartanossa. Aviomies Tom Buchananilla on kuitenkin kaupungissa salarakas Myrtle Wilson, joka antaa sijaa heille lähestyä toisiaan uudelleen. Mutta vaimostaan hän ei luovu ilman taistelua.
Leonardo DiCaprion tulkitsema Gatsby tavoittaa hyvin sen onnenonkijasta menestyjäksi nousseen Keski-Lännen maalaispojan pinnallisten kulissien kätkemän syvällisen mielenmaiseman. Tobey Maquire on myös sopiva valinta tarkkailevaksi, kirjan ja elokuvan tarinaa kuljettavaksi Nick Carrawayksi.  

Baz Luhrmannin neljäs erikoisella tavalla tyylitelty elokuvasovitus F. Scott Fitzgeraldin vuoden 1925 romaaniin on saapunut teattereihin yhtä suureellisella hypellä kuin kutsuvieraat Mr. Gatsbyn juhliin. Kuten aiemmissakin romanttisissa elokuvissaan hän on yhdistänyt eeppisiin rakkaustarinoihin aikansa popkulttuuria tarinan epookkia kunnioittaen. Elokuvan lavastus ja puvustus ovat hienoa katseltavaa. Käsikirjoituksen laatimiseen olisi kaivannut selkeämpää otetta. 


lauantai 25. toukokuuta 2013

Great Gatsby - Kultahattu (1925, F. Scott Fitzgerald)

Vaeltavan kissan varjokuva liukui kuunvalossa, ja kun käänsin pääni seuratakseni sitä huomasin, etten ollut yksin – parinkymmenen metrin päässä eräs hahmo oli sukeltanut esiin naapuritalon varjosta ja seisoi kädet housuntaskussa katsellen tähtien hopeista kimmellystä. Jokin hänen verkaisissa liikkeissään ja jalkojen varmassa asennossa ruohokentällä pani minut otaksumaan, että hän oli herra Gatsby itse, joka oli tullut ottamaan selvää, mikä osa meidän paikallisesta taivaastamme kuului hänelle”

Great Gatsby:n – Kultahatun tapahtumat sijoittuvat 20-luvun Yhdysvaltain Itä-rannikolle, New Yorkin ja Long Islandin välille, jonne pörssimeklari Nick Carraway on muuttanut Keskilännestä. Varaton Carraway seuraa tarkkailijana rikkaiden naapureidensa elämää erityisesti miljonäärinaapurinsa Jay Gatsbyn - jopa vastentahtoisuuteen asti. 
East Egg ja West Egg ovat kuvitteellisia lahden erottamia paikkoja Long Islandilla, mutta joiden tosielämän vastineet ovat Great Neck (West Egg) ja Manhasset Neck (East egg), joista kirjailija itse asui Great Neckillä.
Kirjan hahmot Nick ja hänen naapurinsa Gatsby asuvat West Eggillä, jota kansoittavat uusrikkaat (”new money”) kun taas East Eggin asukkaat ovat varallisuutensa perineitä (”old money”) joihin kuuluu mm. Carrawayn serkku Daisy ja hänen rikas miehensä Tom.

Nick Carraway on kirjan minä-kertoja, joka on osallinen tapahtumiin, joita hän joutuu usein jopa vastentahtoisestikin seuraamaan sivusta. Muut henkilöhahmot – erityisesti Gatsby tuntuvat vain ’astuvan hänen päälleen’ tai olla piittaamatta laisinkaan – mikä takaa hänelle ja lukijalle mitä parhaimmat paikat seurata tapahtumia.
Jay Gatsby on Nickin varakas naapuri joka usein järjestää suuria juhlia hulppeassa kartanossaan. Monet, jopa juhliin kutsutut vieraat arvuuttelevat hänen varallisuuden alkuperää – oliko hän Saksalainen prinssi? Trokaako hän viinaa? Gatsby haluaa lämmittää uudelleen romanssinsa samoilla seuduilla asuvan nuoruuden rakkaan, jo tosin avioituneen Daisyn kanssa. He tutustuivat ennen ensimmäistä maailman sotaa, kunnes Jay läksi sotilaana Eurooppaan ja tällä välin Daisy nai varakkaan Tomin.
Daisy Buchanan on Nickin serkku joka asuu miehensä Tomin ja tyttärensä Pammyn kanssa East Eggillä. Rahan ja vaurauden tuomasta turvallisuuden tunteesta ja suuresta paljastumisenvaarasta huolimatta hän on valmis heittäytymään jälleen suhteeseen nuoruuden rakkaansa Jayn kanssa. Todellisuudessa Daisy vaikuttaa vain saavan jonkinlaista outoa tyydytystä laittamalla kaksi miestä kilpailemaan itsestään.
Tom Buchanan on Daisyn aviomies ja Nickin opiskelijakaveri Yalesta. Vaikka Tom onkin valmis taistelemaan Jayn kanssa vaimostaan, on hänellä salainen suhde alempiluokkaiseen autokorjaamon pomon vaimoon.
Jordan Baker on ammattigolfaaja ja Daisyn ja Nickin yhteinen ystävä, jonka kanssa Nick haaveilee romanssista mutta jolle tuskin koittaa tilaisuutta Jayn, Daisyn ja Tomin kolmiodraaman selvittämisessä.
Myrtle Wilson on George B. Wilsonin vaimo ja Tom Buchananin salarakas. Hän asuu autokorjaamoyrittäjä miehensä kanssa Queensissa,
”tuhkalaaksossa” harmaalla teollisuusalueella junaradan varressa. Kirja päättyy Daisyn ja Gatsbyn ajettua autolla hänen ylitse palattuaan New

Näkökulma : Ajankuva
Romaanissa eletään Ensimmäisen Maailman Sodan jälkeistä nousuhuumaa 20-luvun Pohjois-Amerikassa. Vaurastumista tuottivat mm. liukuhihnaistuva ja monipuolistuva teollisuus (kuten autoteollisuus). Vaurastuminen oli myös omiaan luomaan riehakkaasta elämästä nauttivan ”menetetyn sukupolven” – sukupolvi joka varttui ensimmäisen maailman sodan aikana, ”eikä ehtinyt karaistua sodassa”.
Nousukauden huuma näkyy kirja kepeässä, lähes viihteellisessä kirjoitustyylissä ja tapahtumien impulsiivisuudessa.
Juhlimista kuitenkin hillitsi koko vuosikymmenen voimassa ollut kieltolaki, jota rikottiin laajasti ja oli vaikea valvoa. Alkoholin kieltävä laki loi myös tuottoisan pimeän alkoholin tislaus ja salakuljetus bisneksen. Tom epäilee Gatsbyn äkkirikastuneen viinatrokarina, mutta kirja ei selvennä sitä todeksi. Ehkä kirjailija piti sen paljastamista liian arkaluontoisena, monet paikat ja henkilötkin kun löysivät esikuvansa oikeasta elämästä ja ajasta.
Myös tuona aikana tapahtunut muuttoliikehdintä lännestä itään ja etelästä pohjoiseen näkyy kirjan keskeisten hahmojen taustoissa. Nick, Gatsby, Daisy ja Tom tulevat Keski-Lännestä. Vaurastuminen siirsi ihmisiä myös ylös yhteiskuntaluokissa, luoden vaurautensa itse luoneet uusrikkaat, mikä näkyy Gatsbyn tiessä onnenonkijasta miljonääriksi.

Arvio: Kirjassa käytetty kieli on täynnä ovelia ilmaisuja ja vertauksia. Tapahtumia ei kuvailla lukijalle liian yksityiskohtaisesti ja varoo ottamasta kantaa henkilöihin, mikä antaa sijaa lukijan omille tuntemuksille. Tarinan juoni ja varsinkin loppu ovat melko yllättäviä. 

keskiviikko 1. helmikuuta 2012

Rautarouva - The Iron Lady (2012)

Joskus ajatusleikkinä kelasin millaista olisi jos Meryl Streep näyttelisi Margaret Thatcheria. Ja juuri niin kävikin, paitsi tässä Maggie ei kuitenkaan laula Abbaa ja hoe "that's all"...
Tuloksena suurnais/mieselokuva, jonka puuduttava tekotaiteellinen tyyli on perin omituinen tulkinta Britannian ensimmäisestä naispääministeristä, joka konservatiivina olisi ehkä arvostanut perinteistä draamankaarta yhtä paljon kuin katsojakin.

Suurin osa - lähes kolme viidesosaa elokuvan pituudesta menee hukkaan politiikasta vetäytyneen Margaretin dementia houreisiin, tehden takaumia vain lyhyeksi aikaa pitkän poliittisen uran tehneen tahtonaisen menneisyyteen. Noista "Thatcherin ajan" flashbackeistä ei ehdi muodostua sellaisia vahvoja draaman elementtejä kuin ne voisivat parhaimmillaan toimia ja kuljettaa tarinaa vahvasti eteenpäin. Sivuun jää monia potentiaalisia teemoja, kuten Brittein ensimmäisen naisparlamentaarikon tie pääministeriksi miesten maailmassa, kuin myös hänen ajamansa uusliberaali politiikkansa, jota moni aikalainen joko vihasi tai rakasti. Tuntuu myös että ohjaajalla on ollut vaikeuksia mahduttaa kaikki materiaali kahteen tuntiin, joten kohtauksia on jouduttu leikkaamaan juuri sieltä väärästä päästä. 

Meryl Streep ähky
Meryl Streep on elokuvassa näkyvimmässä pääroolissaan kuin koskaan, ja se jos mikä tässä elokuvassa näkyykin. Merylin Thatcher runsaassa elehtiväisyydessään on aiheuttaa melkein ähkyn, mikä johtunee pitkälti pitkistä dementiaosuuksista. Streep tuntuu myös kanssanäyttelijöidensä keskellä jotenkin irtonaiselta ja  Alusta alkaen on ollut myös arveluttavaa miten amerikkalainen Streep onnistuu näyttelemään brittiä, siinä tosin onnistuu nuorta Margaretia näytellyt aidon kaunis Alexandra Roach, jolta voinee odottaa hyviä rooleja jatkossakin.

torstai 12. tammikuuta 2012

My week With Marilyn (2011)

Viisikymmenluvun suurimman Hollywood-filmitähden Marilyn Monroen (Michelle Williams) saapuminen saarivaltakuntaan laittaa brittien ja erityisesti hänen tulevan elokuvansa nuoren kolmannen apuohjaajan Colin Clarkin (Eddie Redmayne) pään sekaisin. Elokuvan "Prinssi ja Revyytytön" (1956) kuvauksissa kohtaavat vastanäyttelijöiden Sir Laurence Oliverin (Kenneth Branagh) shakespearilainen vihkiymys ja Marilyn Monroen tuloaan tekevä metodinäytteleminen. Hollywood-diivan oikukas käyttäyminen laittaa apulaisohjaaja Colinin hänen peräänsä milloin hän ei tule ajoissa kuvauspaikalle tai viipyy kuvaustaoilla, mikä ei haittaa blondiin hullaantunutta ollenkaan. Näyttelijätär saa ihailijastaan ymmärtäjän ja liittolaisen.

Eddie Redmayne tekee hiukan ylitsevuotavan roolin hymyä herkässä pitävänä ujona nuorena assarina, mutta siitä huolimatta onnistuu ensimmäisessä isossa roolissaan. Michelle Williams onnistuu parhaiten tulkitsemaan kulissien takaista Norma Jeanea, vaikkei aivan yllä Marilyn karismaan. Kenneth Branaghin  Sir Oliver on loistavan koominen ja ehkä elokuvan todellinen diivapersoona. Myös Emma Watson roolissaan puvustajana otti hyvin etäisyyttä Harry Potter-sagasta.


Elokuvaa voi myös suositella jos piti elokuvasta "Me and Orson Welles" (2008) jossa seurataan Orson Wellsin "Cesar" -näytelmän harjoituksia, jossa diivamaista Orsonia näytteli Christian McKay.

torstai 25. elokuuta 2011

Captain America (USA 2011)

Uusimman tekniikan tuotua mahdolliseksi toteuttaa mitä mielikuvituksellisempia miljöitä hahmoineen toisella vuosituhannella . Ensimmäisenä efekti-ilotulituksen aloittivat Taru Sormusten Herrasta kaltaiset fantasiaooperat. Pian myöhemmin mukaan tulivat myös sarjakuvien elokuvatulkinnat. Kymmenluvulle tultua on ruutujen sankareiden tähdittämiä elokuvia ilmestynyt laaja skaala Spidermanista Watchmeniin. Aiheiden loputtua on kaivettu Marvelin arkistohyllystä kellastunut Kapteeni Amerikkan lehti, jonka sivuilla taisteluhenkeä toisen maailmansodan ajan Yhdysvalloissa nostattaa natseja vastaan tricolorin väreissä taisteleva supersotilas.

Hintelä poika Brooklynistä  (Chris Evans) haluasi kovasti päästä ruotuun, mutta ei heikon fyysisen olemuksensa vuoksi tule päässeeksi jalosta tahdostaan ja monista yrityksistään huolimatta. Kunnes sattumalta natseja Saksasta Yhdysvaltoihin paennut tiedemies värvää tämän koehenkilöksi tieteelliseen kokeeseen, jossa hänestä pumpataan supersotilas jonka kunnolla läpäisisi kutsunnot vähintäänkin parhaimmalla A-kelpoisuudella. Saamistaan voimista huolimatta hän kuitenkin joutuu aseettomiin viihdytysjoukkoihin, mutta lopulta sotilasyleisön pilkkahuutoihin turhautunut kapu lähtee omatoimiselle salaiselle tehtävälle rintamalinjojen taakse, jossa pahisnatsi "punakallo" suunnittelee uutta maailmanjärjestystään.

Tietenkin on mukavaa että sarjakuvan vanhuksillekin nostetaan hattua, mutta käsikirjoituksen olisi voinnut laatia hieman enemmän enemmän tavalliselle yleisölle ystävälliseksi kuin tosifaneja helliväksi plotiksi josta ymmärtää vain asiaan perehtyneet. Kliseinen juoni ei tehnyt kovin paljon kunniaa sille kaikelle visuaaliselle panostukselle, mutta silti lavasteet ja puvustus loivat rakoilemattoman ajankuvan. Montaaseilla hypittiin monesti käänteestä toiseen, jota käytettiin elokuvan kaksi tuntiseen kestoon nähden paljon.