Omaelämänkerrallinen teos kertoo kirjailijan lämpimästi muistelemista Berliinin vuosista 1930-luvulla. Se on tutkielma kaupungista tuon ajan ainutlaatuisena ilmiönä, joka kukistui Hitlerin nuostua valtaan. Teos ei ole Cabaret-yläotsikosta huolimatta se sama Bob Fossen näytelmämusikaalista ohjaama Oscarpalkittu saman niminen elokuva vuodelta 1972. Itse kabareessa käydään vain ohimennen, mutta se on ainakin nimenä omintakeinen vertauskuva Berliinille; kuin viettelevän, yliampuva ja kaksijakoinen öinen varietee-esitys.
Kirjailija asuu milloin missäkin; täyshoitolassa fraulein Schöderillä kuin ystävänsä perheen kanssa saman katon alla ja opettaa yksityisesti englantia saksalaisille oppilailleen. Aina hän ei ole itse kaupungissa, mutta palaa sinne aina kuin kotiinsa, niin kotimatkaltaan engalannista, kuin Itä-Meren rantojen huviretkeltä Pohjois-Saksasta. Ensimmäisten vuosien aikana hän tutustuu ja viettää aikaa myöskin Englannista lähteneen kabareetanssija Sally Bowlesin kanssa.
Minäkertoja tarkkailijan ja sivustaseuraajan osassa kuvaillee kirjan kaupunkiympäristöä ja ihmisiä yksityiskohtaisen kriittisesti, mutta ei halveksuen.
Loppujen lopuksi Isherwood jättää kaupungin hymyillen kauniina päivänä, vaikka hän tiesi jo hyvinkin mitä tuon kaupungin 'sielulle' tulisi käymän. Mutta eihän suurin osa kaupunkilaisista suhtautunut uhoaviin ja maan kohtaloksi koituneihin 'ruskeapaitoihin' kuin pelolla tai vähättelevällä huvittuneisuudella.
Ehkä väliinpitämättömyyden kuuluukin kauhistuttaa ja sen vaikutelman luominen jää täysin yksin itse lukijalle.
