Viimeisen Potterin myötä aikuistuneet lapsinäyttelijät hyvästelevät heidät vartuttaneen ja epäilemättä koko myöhempää näyttelijän uraa leimaavan elokuvasarjan hahmoineen. Jotain kyllästymistä roolihahmoihin oli kuitenkin aistittavissa, ehkä nuoret näyttelijät ovatkin kasvaneet yli muoteistaan ja kaipaavat haasteita. Etenkin herkät ja tunteelliset kohtaukset näyttivät teennäisiltä.
Tehosteiden loisto näkyi lähinnä suurpiirteisenä, ehkä tapahtumien mahtipontisuudesta johtuen, mutta sitäkin upeampina. Yksityiskohtiin ei sen sijaan oltu panostettu yhtä kiitettävästi.
Kahteen osaan jaettut kaksi viimeistä elokuvaa ovat ehkä kaikista kirjauskollisimpia, olihan siinä peräti 800-sivua. Ehkä parempi olisi ollut sisällyttää nuo kaikki sivut tiivistäen yhteen osaan, koska toisessa osassa ei ollut enää kaikkea sitä jännitystä mitä ensimmäisessä ladattiin ja pohjustettiin seuraavaan. Tietenkin jos katsoo molemmat peräkkäin, mutta paremminkin editoituna yhteen.
