lauantai 7. maaliskuuta 2009

Watchmen

Vuonna 2006 ohjaaja Zack Snyder käänsi onnistuneesti Frank Millerin sarjakuvan '300' valkokankaalle. Snyderin sarjakuvaekspressiivinen tyyli lyö aiemmat trikoosankareista kertovat filmatisoinnit taas kerran uusimmassa ohjauksessaan, 'Watchmen'.

Sarjakuvanero Allan Mooren käsikirjoittaman sarjakuvan filmatisoinnissa eletään vaihtoehtoista menneisyyttä kylmänsodan hengessä 'ydinsodan kellon tikittäessä kohti keskiyötä' vuonna 1985. Yhdysvaltoja johtaa jo kuinka monetta kautta presidentti Richard Nixon, joka todellisuudessa jätti tehtävänsä kesken toisen kautensa 1974. Tulee vaan miettineeksi miltä yhdysvaltalaisesta yleisöstä tuntuu katsoa yhtä historiansa vihatuimmista presidenteistä tekemässä järeitä ja vielä tyhmempiä päätöksiä aivan toisenlaisessa historian luvussa.
Tässä menneisyydessä supersankareilla on myös oma merkityksensä historiassa, kuin siinä hetkessä. Sarjakuvan trikoissa viihtyvät sankarit ovat kuin Hollywoodtähtien veroisia henkilöitä, jotka yrittävät statuksestaan huolimatta elää omaa yksityiselämäänsä. Tuohon ydinsodan pelon aikaan tullessaan heitä ei voisi maailman pelastaminen kiinnostaa yhtä paljoa kuin alkuaikoina.
He haluisivat vain asettua aloilleen ja löytää itselleen elämänkumpanin.
Watchmen-ryhmän jäsenet elävät omillaan, eivätkä lähes kaikki ole nähneet toisiaan noin 15 vuoteen. Kunnes naamion taakse piiloutuva etsivä 'Rorschach' lähtee selvittämän ryhmään kuuluneen 'Comedianin' murhaa, joka saatta vähitellen kaikki jäljellä olevat Watchmanit jälleen yhteen.
Watchmen rikkoo perinteistä supersankaritarinankerrontaa, niin ettei aina muista katsovansa yleensä niin toimintaa pursuavaa Spidermanin ja Batmanin kaltaista filmatisointia. Toimintaa ja tehosteita enemmän elokuvassa on sen sijaan draamaa ja hahmot lähenevät lähes antisankarin asemaa. Snyderin elokuvaan luoma sarjakuvakontrasti ja lavasteet näyttävät upeilta. Jos Doug Limanin 'Bourne'-elokuvien sarja vaikutti uusimpien Bondien realistiseen tyyliin, niin Zack Snyder voi tuoda tämän elokuvan myötä mahdollisesti jotain uutta tyyliä seuraaviin sarjakuvafilmatisointeihin.
Watchmeniä sarjakuvana en ole vielä lukenutkaan, mutta uuden suomenkielisen painoksen voisi heti ilmestyttyä ostaa.

torstai 5. maaliskuuta 2009

Warhol & company

Vaikka kuinka mielenkiintoinen persoona poptaiteilija Andy Warhol onkin, ei hänestä ole tehty tähän menessä yhtään yksinomaan hänestä kertovaa elokuvaa. Sen sijaan hänen räikeistä ihmissuhteistaan 'Factoryn' seinien välissä ollaan tehty kaksikin filmatisointia.
I Shot Andy Warhol (1996)Vuoden 1996 indie-filmatisoinnissa Lili Taylorin näyttelemällä äärifeministi Valerie Solanalla hiukan kilahtaa, sen jälkeen kun Andy on moneen kertaan dissannut hänen tuotettavaksi tarjoaman näytelmänsä - josta ei hyvää seuraa. Valerie saapui Warholin studiolle ja ampui Andyä ja tämän avustajaa Mario Amayaa. Molemmat selvisivät välikohtauksesta, mutta luodin aiheuttamia haavoja lopunelmäänsä kantava Warhol ei toipunut koskaan tapahtuneesta täydellisesti.
Solanasin hahmon lisäksi elokuvan keskiössä liikkuu Warholin 'supertähti' transvestiitti 'Candy Darling', jonka kanssa Valerie ystävystyy ja jonka kautta hän pääsee tapaamaan itse Andyä.
Candy ja Valerie ovat erikoinen ja hauskakin parivaljakko - Darling on vakavastikin sukupuolenvaihdosta harkitseva transu, kun taas Solanas on löysissä rääsyissä viihtyvä 'butch', jonka Candy jopa meikkaa kustantajan tapaamista varten.
Tilanne jossa Valerie yrittää saada kevytmielisen Warholin vakuuttumaan inhorealistisen näytelmänsä mahdollisuuksista, ratkeaa siihen kun Andy innostuu sen sijaan ylistämään seurueeseen liityneen Candyn kauneutta. Andyn hömpän ympärillä pyörivään taidekäsitykseen Valerien radikaalien ja karskien sanoitusten on vaikea kuvitella edes yhtään yhteensointuvan. Valerien ahdinkoon Andyllä ei oikeasti ollut osaa eikä arpaa, mutta Solanasin mielestä tämän oli saatava kärsiä.

Tämän elokuvan Andyä näyttelevä Jared Harris ei onnistu edes elkeiltään näyttämään esikuvaltaan. Valerien roolin vetänyt Lili Taylor sortuu taas yliviljelemään hahmonsa maneereja, kuten polttamaan liikaa tupakkaa.

Factory Girl (2006)Uusin dramatisoitu kuvaus 'Factoryn' värikkäästä elämästä seuraa Andyn ja Edien välistä taiteilija-muusasuhdetta. Rikkaan perheen perijättärenä Edie Sedgwick (Sienna Miller) on mitä luontevin malli, rikkaita naisia ihailevalle poptaiteilija Andy Warholille (Guy Pearce). Andyn ja Edien ystävyyttä horjuttaa Sedgwickin suhde folkpoptähti Bob Dylaniin (Hayden Christensen), joka ei voi sietää poptaiteilijan rahaa ihannoivaa taidetta. 'Billy' haluaisi herättää 'rikkaan tyttörukan' materiasta, kun taas Andy ihailee hänen varakkuudella saamaa vapautta ja huoletonta glamourintäyteistä elämäntyyliä. Siksi hän ei myöskään näe sitä mikä taakka rikkaudet ovat Sedgwickille.
Edie menettää suhteensa myötä Andyn luottamuksen, jota hänen on vaikea saada enää täydellisesti takaisin. Lopulta Dylan ja Edie eroavat ja perijättären huumeiden käyttö ryöstäytyy täysin käsistä. Vietettyään intensiivisen jakson elämässään 60-luvun New Yorkissa, vuonna 1968 Sedgwick palasi takaisin synnyinsijoilleen Santa Barbaraan, Kaliforniaan - jossa hän vietti viimeiset vuotensa ennen kuolemaa barbituraattien yliannostukseen 16. marraskuuta 1971.

Guy Pearcen esittämä Warhol tukee osittain taiteilijan usein antamaa kylmää ja välinpitämätöntä vaikutelmaa itsestään, mutta ei tyrmää myöskään hänen sisällään tuntemaa huonoa omatuntoa hänen luottamuksensa pettäneen ystävänsä kohtalosta. Omasta mielestäni Pearcen versio onnistuu muistuttamaan parhaiten tähän mennessä itse taiteilijaa, mutta tässäkin elokuvan hahmoilla on koko keston aikana vaara kangistua maneerien liialliseen toistamiseen. Jos edellisessä elokuvassa Valerie sortui pössyttelemään liiakseen röökiä, niin tässä leffassa samaan sortuu Edien hahmo. Mutta ehkä sekin on vaan ajankuvaa ajalta jolloin tupakoitiin niin paljon kuin missä ja milloinkin haluttiin.

Julkihomon Harvey Milkin tiestä San Franciscon kaupunginvaltuutetuksi 1970-luvun lopulla elokuvaksi vastikään ohjannut Gus Van Sant oli aikeissa ohjata Warholin elämästä elokuvaa, johon River Phoenix olisi tullut pääosaan jos hän ei olisi kuollut vuonna 1993.
Mikä on? Ehkä henkilön räikeät ja erillaiset ihmissuhteet ja elämänjaksot tekevät teemaltaan ehjän elokuvan tekemisen mahdottomaksi?